”Ikivanhojen” asioiden kaivelussa ei enää ole järkeä

Eduskuntavaaleissa 2023 kansa äänesti muutoksen puolesta. Perussuomalaiset saivat historiallisen korkean äänisaaliin 620891 ääntä. Mainittakoon, että esimerkiksi suurin oppositiopuolue SDP ei ole saanut noin suurta äänisaalista vuoden 2003 vaalien jälkeen.

Vaalien jälkeen voittajat aloittivat hallitusneuvottelut, jotka kestivätkin ennätyksellisen kauan. Jo hallitusneuvottelujen aikana tulevat oppositiopuolueet lyttäsivät käytännössä kaikki tulevan hallituksen toimet, siis jo ennen kuin mitään oli päätetty tai edes julkaistu. Kun hallitusohjelmasta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen se tietenkin lytättiin oppositiopuolueiden taholta täysin. Kyllähän ohjelmassa oli useita kohtia, jotka omasta mielestänikin olisivat saaneet olla toisenlaisia, mutta pitää muistaa, että ohjelma oli neljän puolueen kompromissi kaikilta osin. Esimerkiksi työelämään kohdistuvat muutokset olisivat olleet vielä huomattavasti kovempia ilman Perussuomalaisia. Toisaalta maahanmuuttoon ja maatalouteen liittyvissä asioissa Perussuomalaiset saivat mielestäni hyviä kirjauksia aikaan. Helpointahan Perussuomalaisille olisi ollut kaataa ohjelma jo neuvotteluiden aikana ja jäädä oppositioon nostamaan kannatusta, mutta mielestäni se olisi ollut väärin. Nyt oli aika kantaa vastuu ja näyttää äänestäjille, että olemme luottamuksen arvoisia. Faktahan vaan on, että edellisen hallituksen yltiöpäinen rahankäyttö on ajanut Suomen siihen tilanteeseen, että jotain on tehtävä, jotta pystymme ylläpitämään hyvinvointivaltiomme toimintaa myös tulevaisuudessa. Siksi oli tiedossakin, että seuraava hallitus joutuu leikkauslistoineen kovan paineen alle ja kritiikki tulee olemaan ennennäkemätöntä.

Kun uuden hallituksen ministerit lopulta julkaistiin, alkoikin vaalien hävinneiden puolueiden ja osan mediaa puolesta ennennäkemätön ajojahti, joka ei kohdistunutkaan hallitusohjelmaan vaan enemmänkin ministereihin henkilöinä ja heidän historiaansa. Sen jälkeen olemmekin saaneet lukea medioista milloin mitäkin. Varsinkin Perussuomalaiset ministerit ovat saaneet vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin koskien omia kannanottojaan tai käyttäytymistä kymmenien vuosien takaakin. Syytöksissä ollaan menty ajoittain jo todella pahasti yli. Varmasti Perussuomalaisillakin on peiliin katsomisen paikka siinä, onko kaikkien ministerien taustoja ja ansioluetteloita tarkastettu perusteellisesti ja olisiko valintoja voinut tehdä toisin, mutta se on kuitenkin jokaisen puolueen itsenäinen ratkaisu. Nyt kun vanhojen kaivelu on koskettanut jo suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajaehdokastakin ja esiin on kaivettu mm. opiskeluaikojen valokuvia. On ollut erikoista nähdä, että samat henkilöt jotka viikkoa aiemmin lyttäsivät nyt jo ex-minister Junnilaa hyvinkin agressiivisesti vaatien lähes koko hallituksen eroa, ovatkin nyt aivan hiljaa. Minun mielestäni tässä touhussa ja ”ikivanhojen asioiden kaivelussa ei enää ole mitään järkeä, mutta toisaalta jos samanlaisia kuvia olisi löytynyt esimerkiksi Perussuomalaisten puheenjohtajan nuoruudesta olisi kohu ollut aivan toista luokkaa, vai mitä mieltä olette? Olisikin paikallaan, että poliitikkoja käsiteltäisiin mediassa edes jossain määrin tasapuolisesti. Lokakampanjat olisikin syytä puolin ja toisin lopettaa ja keskittyä asioiden ja Suomen hoitamiseen.

Aika näyttää miten uusi hallitus kykenee ajamaan uudistuksiaan, mutta nyt olisi syytä jättää sirkushuvit vähemmälle ja kaikkien keskittyä hoitamaan töitään Suomen hyväksi. Opposition kuuluukin kritisoida hallitusohjelmaa ja hallituksen toimintaa, mutta vanhaa neuvottelutaitojen oppia, jonka mukaan asiat riitelevät, eivät henkilöt olisi syytä jokaisen eduskunnassa pohtia.

llokseni voin todeta, että vaikka meillä Heinolassakin on ollut päätöksenteossa asioita joista ollaan oltu täysin erimielisiä, niin kaikkien puolueiden välinen yhteistyö on toiminut mielestäni kohtalaisesti ellei jopa hyvin ja onkin surullista nähdä miten vaikeaa toiminta valtakunnan tasolla on.

Jarmo Ruuth, Heinolan Perussuomalaisten puheenjohtaja