Asiantuntijat ovat johtaneet peruskoulun metsään

Vuoden 2022 PISA -tulokset julkaistiin viime viikolla. Suomalaisten lasten ja nuorten oppimistulokset
laskivat taas, kuudetta kertaa peräjälkeen, suoraa putkea vuodesta 2006. Tämän kertaista pudotus voi
suuruudeltaan myös aiheellisesti luonnehtia historiallisen rajuksi.
Kun jossain asiassa on menty jo kuudetta kertaa metsään, on aivan selvää, että silloin on
yksiselitteisesti kyse virheellisestä toiminnasta. Tällä samalla sapluunalla tullaan tulevaisuudessa
myös menemään seitsemännen ja kahdeksannen kerrankin entistä syvemmälle metsään – ellei
nykytouhua oteta oikeasti haltuun.
Tämänkertainen historiallisen rajua pudotus on myös loogista – kun virheellistä toimintaa jatketaan
tarpeeksi pitkään, alkaa se ennen pitkää toden teolla tehota koululaisiin.
Muutama päivä sitten esimerkiksi Riikka Purra kiteytti yllä olevan: ”Pitkään ollut päivänselvää, että
Suomi ajaa ihan omine päätöksineen päin seinää”.
Purran kiteytyksessä on kuitenkin virhe. Ei Suomi ole mikään päätöksiä tekevä taho. Suomi on kuin
auto, jonka ajamisesta on vastuussa kuskit – jotka peruskoulun kohdalla ovat kohta parikymmentä
vuotta ajaneet koululaisten päitä seinään.
Kuluneen noin 20 vuoden aikana, jona puheena oleva vahinko on tapahtunut, hallitusvastuussa on
ollut vuoroin oikeisto, vuoroin vasemmisto. Myös opetusministeri on tullut vuoroin oikealta, vuoroin
vasemmalta. Opetusministeri on vaihtunut jopa 10 kertaa, Maija Raskista Li Andersoniin, mutta
peruskoulun alamäki on jatkunut koko tuon ajan lineaarisesti.
Tapahtuneessa vahingossa ei olekaan kyse poliitikkojen ajamista valinnoista. Perimiltään vahingosta
ovat vastuussa ne niin kutsutut asiantuntijaviranomaiset opetusalalta, jotka ovat virkatyönään
kehitelleet, ja asiantuntijuuteensa vedoten esitelleet nämä vahingolliset uudistukset, jotka sitten
vaaleilla valitut henkilöt ovat hövelisti ja suomalaisen päätöksentekokulttuurin mukaisesti
kumileimasimina hyväksyneet. Ei kellään poliitikoilla olisi koskaan ollut aikaa viritellä ja ajaa läpi
tällaisia uudistuksia.
Inkluusio, tarkkailuluokkien poistaminen, luokalle jättämisten poistaminen ja esimerkiksi passiivisuus
älypuhelinten poistamisessa koululaisilta ovat merkittävimpiä esimerkkejä näistä ääliöliberaaleista
valinnoista, joilla nyt syntynyt vahinko on aiheutettu.
On hyvä myös huomata, että vaikka nämä vahingolliset uudistukset ovat lähtöjään lanseerattu niin
kutsutuilta asiantuntijaviranomaisilta, ei niissä todellisuudessa kuitenkaan ole kyse mistään erityistä
asiantuntemusta vaativista seikoista. Niissä on kyse aivan puhtaasti arvovalinnoista, joita voi tehdä
aivan yhtä hyvin pelkällä peruskoulun päästötodistuksella, siinä missä yliopistotutkinnollakin.
Esimerkiksi inkluusiossa on kyse vain siitä, että yksittäisten oppilaiden arvo ja oikeudet nostetaan niin
korkealle, että tietoisesti samalla uhrataan muiden oppilaiden arvo ja oikeudet opiskelurauhaan.
Kun asiasta vastuulliset asiantuntijaviranomaiset ovat nyt kuusi kertaa peräjälkeen epäonnistuneet ja
vieneet suomalaisen peruskoulun asioita ja tuloksia aina vain syvemmälle metsään, lienee loogista,
että asioista vastuullista kuskia vaihdetaan – ja peruskoulu toimintamalleineen otetaan tiukkaan
poliittiseen syleilyyn ja ohjaukseen.
Ja kun on havaittu, että on menty liian syvälle metsään, pääsee metsästä pois kulkemalla takaisin sitä
polkua pitkin mitä sinne on kuljettukin.

Harri Salonen (PS)

Kirjoittaja on Heinolan valtuutettu ja hyvinvointilautakunnan vpj.