Vuoroasumisen esteet purettava

Lasten vuoroasuminen vanhempien luona eron jälkeisessä tilanteessa on lisääntynyt voimakkaasti viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. THL:n vuoden 2021 tilastojen mukaan 33 prosenttia (4331 kpl) lapsen asumisesta tehdyistä sopimuksista oli vuoroasumissopimuksia.

Todellisuudessa vuoroasumisen määrä on tätäkin suurempi, koska kaikki vuoroasumiseen päätyneet vanhemmat eivät edes pidä tarpeellisena käydä lastenvalvojan luona vahvistamassa sopimusta. Asiaan liittyvää yhteiskunnallista muutosta kuvaa hyvin, että uusien vuoroasumissopimusten vuosittainen määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuoroasuminen on yleinen erolasten asumisratkaisu, mikä saa tukea myös Tilastokeskuksen datasta.

Kehitys on positiivista monestakin näkökulmasta eikä vähiten lapsen hyvinvoinnin. Vuoroasumistutkimukset eri puolilla maailmaa ovat poikkeuksetta päätyneet lopputulemaan, että vuoroasuminen takaa eron jälkeen parhaiten lapsen hyvinvoinnin.

On uskottavaa, että myös eronneiden vanhempien hyvinvointi lisääntyy vuoroasumisen lisääntyessä. Myös yhteiskunta hyötyy siitä, että lapset ja vanhemmat voivat hyvin eron jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa riitelyn ja myös oikeudenkäyntien vähenemistä erolapsia koskevissa asioissa.

Vaikka yhteiskunnan muutos onkin merkinnyt vuoroasumisen muodostumista normiksi, lainsäädäntö ja hallinnollinen ohjaus eivät ole pysyneet ratkaisuja tekevien vanhempien mukana. Lapsen oikeuksia vuoroasumistilanteissa on yritetty parantaa sekä Juha Sipilän (kesk.) että Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana, mutta lainsäädännölliset uudistukset antava odottaa itseään. Uudistusten hitautta on käsitellyt myös lapsiasiavaltuutettu.

Vuoroasumisen keskeinen ongelma on, että lapsi ei voi edelleenkään asua virallisesti kahdessa kodissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei esimerkiksi asumistukea voida saada lapsen asumisen perusteella kuin toiseen kotiin. Lapsilisääkään ei voi jakaa kahteen kotiin.

Yhteiskunnan tukijärjestelmän jähmeys vaikuttaakin pienituloisten vanhempien lasten mahdollisuuksiin päästä vuoro- asumiseen. Seuraavalla hallituksella ja muun muassa sosiaaliturvaa uudistavalla komitealla on tässä tekemistä.

Merkittävä haaste vuoroasumisessa ovat myös tuomioistuinten käytännöt, joissa vanhempien riitaisuus katsotaan usein vuo- roasumisen esteeksi. Kuten yleinen elämänkokemus opettaa. riitaisuuden osoittamiseen tarvitaan yleensä vain yksi henkilö, joka ei pysty ottamaan huomioon lapsen etua eron jälkeen.

Näiden tapausten tunnistamiseksi tuomioistuinten tulisikin terävöittää osaamistaan niin, että lapsen oikeus vuoroasumiseen tulisi toteutetuksi tapauksissa, joissa toinen vanhempi näkee vain oman “etunsa”.

Harri Salonen

Kirjoittaja on Heinolan kaupunginvaltuutettu (ps.).